Sarja ”Oodit hyräilylle” saivat alkunsa tekstiilihistorian kirjasta. Tekstiilifragmentteja on säilynyt vain vähän, sillä tekstiilimateriaali on maatuvaa ja katoavaa. Ajattelin korjata tilannetta ja etsin tekstiilejä, jotka vielä ovat olemassa, mutta uhkaavat kadota. Ja siten kirjoittaa historiaa väärinpäin eli nostaa seinälle ja näkyviin sen, mikä kerran oli jo siirretty ”lähiaikoina katoavien” laatikkoon. Kankaat ja vanhat vaatteet … Read More
Muistopeli –muuntuva seinäteos palvelukoti Mäntykodon ruokasaliin Mäntykoto on Hyvinkään palvelukotisäätiön rakennuttama ja omistama palvelutalo, jossa on 70 asukasta. Palvelutalo on uudisrakennus, joka valmistui marraskuussa 2003. Useilla asukkaista on hankaluuksia liikkumisen tai muistamisen alueilla. Palvelutalon ruokasalia käytetään niin syntymäpäiväjuhliin kuin muistotilaisuuksiinkin. Sitä vuokrataan myös ulkopuolisille juhlatarkoituksiin. Ruokasalin sisustussuunnitteluun on panostettu. Massiivipuiset kalusteet ja huolella valitut … Read More
Vuonna 2003 mietin työkseni kuinka piristää laitoksessa asuvien vanhusten arkipäivää tekstiili- ja ympäristötaiteen keinoin. Kohteena minulla oli iso espoolainen hoivakoti Aurorakoti. Erityisen koskettava ryhmä olivat Aurakodin psykogeriatrisen osaston liikuntakyvyttömät vanhukset. Aurorakodin asukashuoneiden valkoisia seiniä koristavat valkoiset ilmoitustaulut. Seiniin ei saa kiinnittää muuta. Teoksen ajatuksena on piristää vuodeasukkaiden arkipäivää tarjoamalla heille kuvia sänkyyn. Koetin asettua … Read More
”Hiljalleen syntynyt”-tilateos kantaa sisällään lapsuus- ja kehitystarinan. Työ kertoo irtipääsemisestä ja irtipäästämisestä. Työ muodostuu polyamidi siimaverkosta, joka on työn toisessa päässä tiukka ja täsmällinen, ja joka purkautuu kohti toista laitaa mentäessä. Lisäksi työssä onkaritsanvillaa, jota olen huovuttant verkkoon kiinni. ”Hiljalleen syntynyt” on herkästi valoon reagoiva työ. Siimaverkko häviää ja ilmestyy riippuen valon määrästä ja … Read More
Sarja ”itsestään pystyssä pysyviä omakuvia” on tehty minitekstiilin formaattiin 20cm x 20cm x 20cm. Työt muodostuvat readymade lakanakangasnauhasta, jota jokaisessa työssä on 60 metriä eli vanhan kangaspakan mitan mukainen määrä. Työt ovat eräänlaisia materiaalikasaumia eivät kiinteitä esineitä. Töiden ideana on jatkuvan muutoksen mahdollisuus, joka ei kunnioita ulkoapäin asetettuja rajoitteita. Näyttelytilanteessa saattaa käydä niin, että … Read More
”Kolme toivomusta” näyttelyn töissä olin löytänyt uuden tavan ajatella kankaiden tekemisestä: työ syntyy prosessin myötä, kerros kerrokselta ilman tarkkaa luonnosta. Työn syntyyn ja kulkuun vaikuttaa mielikuva tulevasta työstä. Mielikuva saattaa myös muuttua työprosessin aikana, sillä siihen vaikuttaa kaikki koettu. Syksyllä 1995 aloin toteuttaa uusia ajatuksiani. Tein yhdeksän kankaan sarjan sekatekniikoilla. Kaikissa töissä pohjakankaana oli … Read More
Vuonna 1993 pidin yhteisnäyttelyn ”Kolme toivomusta” opiskelutovereideni Leea Pienimäen ja Marja Blomqvistin kanssa Laura Korpikaivo-Tammisen käsityömuseossa, Lappeenrannassa. ”Kolme toivomusta” näyttelyn töissä aloin tehdä suuria kankaita, joiden pituus on vähintään 5 metriä. Halusin valmista kangasta olevan paljon, ja näyttävän metritavaralta, vaikka ne todellisuudessa ovat käsintehtyjä yksittäiskappaleita. Tämä ajatus metritavaramaisuudesta oli yksi näyttelymme perusajatuksia. Idea perustui … Read More