Tekstiiliteokset | Maiju Ahlgrén

Kanssakulkijat -käsinukkelapaset, 2023-

Kanssakulkijat -käsinukkelapaset ovat syntyneet huolesta sodan keskelle jääneitä lapsia kohtaan.

Juuri kun koronapandemia alkoi hellittää, hyökkäsi Venäjä täysimittaisesti Ukrainaan. Sotauutiset tuntuivat aivan painajaismaisilta. Uutislähetysten kuvamateriaali pakolaisvirroista ei kuitenkaan ollut unta vaan täyttä totta. Samoin kuvat tuhotuista asuin-, koulu- ja sairaalarakennuksista. Kertomukset ihmisistä, jotka viettivät vuorokausia metrotunneleissa suojautuakseen pommituksilta, menivät suoraan ihon alle. Mukana oli tietenkin paljon pieniä lapsia ja heidän olemuksestaa näki hädän ja pelon.

Minulle syntyi idea, jossa yhdistyvät konkreettinen lämpö ja leikin mahdollisuus. Aloin tehdä kokoelmaa villalapasista, jotka toimivat sekä lapasina että käsinukkeina.

Lapaset ovat rakenteeltaan sellaiset, että niitä voi käyttää kummassa vain kädessä. Materiaalina ovat villalangat ja villasekoitelangat (villaa min, 75%). Lapasiin on tehty kirjomalla ja virkkaamalla eläinhahmojen kasvot ja peukalo toimii hahmon kätenä.

Lapasparin eläinhahmoille olen tehnyt joitakin poikkeavuuksia, kuten karhulle sinisen korvan tai sammakolle punertavan silmän. Kuunteleeko karhu sinisiä säveliä vai onko se mustelma? Onko sammakolla silmätulehdus vai onko se rakastunut? Voiko karhu ja jänis olla kavereita? Pienillä poikkeavuuksilla ja rinnastuksilla haen hahmoista samaistumispintaa lapselle sodan ja oudon keskellä.

Pyrin levittämään Kanssakulkijat -käsinukkelapasten ohjetta laajalle. Ohje kantaa mukanaan toivettani, että hädän keskellä oleville lapsille virkattaisiin näitä lapasia. Ohjetta ei saa myydä, mutta muuten saa käyttää vapaasti ja jakaa vapaasti.

Linkki Kanssakulkijat-lapasten ohjeeseen (pdf):
kanssakulkijat_lapaset_1.5._ahlgren

Link to Fellow Travellers-mitten in English (pdf):
fellow_travellers_1.6._ahlgren_english

Ohje löytyy myös Ravelrysta:
https://www.ravelry.com/patterns/library/kanssakulkijat–kasinukkelapaset

Voit katsoa Kanssakulkijoiden tekniikkavideoita Instagram-tilini kohokohdista Kanssakulkijat:
https://www.instagram.com/maijuahlgren.fi

Vuosina 2023-2025 on järjestetty useampi virkkauspaja, joissa Kanssakulkijat-lapasia on tehty yhdessä. Pajoissa tärkeää on ollut itse virkkaamisen lisäksi se, että osallistujat ovat kokeneet helpotusta sota-ahdistukseensa. Jos voi tehdä jotakin konkreettista hädänalaisten hyväksi, se rauhoittaa ja vahvistaa.

Kanssakulkijat-lapasia on lähtenyt Ukrainaan 400-500 paria (8.1.26 mennessä). Tarkasta lukumäärästä ei ole tietoa, sillä virkkaajat ovat lähettäneet lapasia useampaa reittiä. Alla kuvia Ukrainasta. Kuvia ovat toimittaneet avustusjärjestöt FinAid ja Operation Hope Finland.

Kanssakulkijat-käsinukkelapasia on ollut esillä mm:
Forssa Textile Week/Forssa/2023, Galleria Aarni/Espoo/2024, AVA-galleria/Venetsia/2024, Kannusali/Espoo/2025.

PEUKKU! tsemppitoivotus kanssakulkijoille, 2021

PEUKKU! -teos on syntynyt koronapandemian aikana 2020-21.
Kun koronavirus laskeutui Suomeen keväällä 2020, oli edessä ennenkokematon tilanne. Yhtäkkiä ihmisten kohtaamiset rajoittuivat minimiin, ja nekin vähät turvavälit huomioiden. Hengityssuojainten takaa saattoi vain arvailla ilmeitä. Absurdia.

Riipaisevalla tavalla aloin huomata, kuinka tärkeitä arkiset halaukset ja kädenpuristukset ovatkaan. Kosketuksen puute sai aikaan entistä suuremman eristäytyneisyyden tunteen. Ikävä ihan tavalliseen kasvoi.

Itseltäni peruuntui vuoden kaksi näyttelytapahtumaa. Toista niistä oli valmisteltu pari vuotta. Harmitti, kun iso työ ei päässyt ihmisten ilmoille. Vaan eteenpäin elävän mieli, ajattelin. Päätin, että on aika toteuttaa idea, jota olen pitkään miettinyt: teen sarjan villalapasia, jotka annan kanssakulkijoilleni Espoon Leppävaarassa. Villalapanen on eräänlainen lämmin kädenpuristus.

Minulla oli ajatuksena tuoda lapasissa myös muistumia menneistä ajoista. Ennenkin on ollut vaikeita aikoja ja niistä on jotenkin selvitty.
Otin yhteyttä intendentti Suvi Kettulaan, joka työskentelee Espoon kaupunginmuseossa. Hänen avustuksellaan löysin kiinnostavaa kuvamateriaalia. Vanhat, Espoon alueelta tallennetut esineet kertoivat omaa arkista ajankulkuaan.

Valitsin muutaman esineen lähempään tarkasteluun. Koska arki ja tavallinen elämä innostavat minua, valikoitui esineiksi kodin perustekstiilejä. Kaikissa esineissä näkyi, että ennenkin on eletty. Pöytäliinan päälle on kaatunut jotakin, ehkä kuppi kahvia. Patja on littanaksi nukuttu. Räsymattoon on tallentunut sukupolvien ketjut räsyjen muodossa. Pannumyssy on unohtunut hellan reunalle ja kärähtänyt. Siinä lähtökohdat.

Värjäsin langat. Materiaalina on suomalainen lampaanvilla. Aloin virkkaamaan, niinkuin usein ennenkin, kun tarvitsen oman tilan ja rauhan käsitellä tapahtuneita. Syntyi 21 paria villalapasia, jotka numeroin niinkuin museoesineet tai grafiikanlehdet.

Pakkasin lapaset postituslaatikoihin. Teoksen avaajaiset ovat 22.2.21 lähtien, kun jätän laatikot katutilaan Espoon Leppävaarassa. Löytäjä saa pitää!

P.S. Jos inspiroidut virkkaamaan itsellesi tai jollekulle lapaset, ohjeet peruslapaseen löytyy täältä:
Lapaset_ohje_lapset
Lapaset_ohje_aikuiset

Kulkuja ja seikkoja, 2018

Kulkuja ja seikkoja -teos on tehty Taideyliopiston Sibelius-Akatemian neuvottelu- ja harjoittelutilaan. Tila sijaitsee Musiikkitalossa, Helsingissä. Teoksen tilaaja on Valtion taideteostoimikunta.

Kulkuja ja seikkoja –teoksen lähtökohdaksi muodostui ajatus tilanteesta, jossa on syntymässä jotakin uutta. Heitetään ilmaan ajatuksia, toiveita, pelkoja tai muita huomioon otettavia seikkoja. Pikkuhiljaa ajatukset alkavat jäsentyä. Kuljetaan yhdessä kohti uutta. Tuo uusi voisi olla esimerkiksi musiikillinen tulkinta tai neuvottelun tulos. Kulkuja voi viitata vaikka ajatuksen tai konkreettisesti sävellyksen kulkuun. Villatupsujen viimeistelemätön ja vallaton olemus, kuten ryppäästä erottuva yksittäinen roikkuva langanpätkä, kertoo omalla tavallaan keskeneräisyydestä ja meneillään olevasta prosessista. Pehmeät ja värikkäät materiaalit sekä tukevat tilan akustiikkaa että luovat lämpöä ja positiivista tunnelmaa ympärilleen.

Tekstiiliteoksessa on kyse villaryijyn uudelleen tulkinnasta. Teos muodostuu 20 värikkäästä villatupsuryppäästä, jotka on kiinnitetty suoraan neuvottelu- ja harjoittelukäytössä olevan tilan seinälle. Materiaalina teoksessa on käytetty suomalaista 100 % villalankaa ja pohjamateriaalina teollista huopalevyä. Värjäsin oman värimalliston teosta varten. Kolmiulotteiset väriryppäät sijoittuvat vapaasti seinälle. Teos alkaa noin 80 cm lattian pinnasta ja ulottuu kolmen metrin korkeuteen. Leveyttä teoksella on kuusi metriä. Yksittäisten villatupsusaarekkeiden syvyys vaihtelee viidestä sentistä kahteentoista senttiin.

Teos on julkistettu 29.1.2019 Helsingissä.

Welcome To My World Of Bubbles, 2017

Welcome To My Alternative World of Bubbles kommentoi mielipideilmaston kuplautumista.

Osa ihmisistä poteroituu heimotyyppisiin ryhmiin, jotka jakavat samat arvot ja mielipiteet, ja unohtavat ajatella itse.

Teos koostuu kylpyammeesta ja kylpyammeen täyttävistä useasta sadasta villatupsusta. Teoksessa voi kylpeä. Se voi tuoda muistumia pallomerestä. Teokseen joutuu kaivautumaan konkreettisesti, jos ei aio kylpeä vain kuplien pintatasolla.

Samalla teos viittaa myös puhdistautumiseen ja elämän pienistä iloista nauttimiseen. Kukin
tulkitsee kuinka tahtoo.

Teos on luonteeltaan sympaattinen ja humoristinen, vaikka taustalla on myös huolta henkisen ilmapiirin kapenemisesta.

Päätelmiä, 2015-

Päätelmiä teos muodostuu kasvavasta sarjasta mietelauseita. Päätelmiä-sarjan ilmaan kirjotut mietelauseet ovat nykyversio vanhoille huoneentauluille, joita on pidetty kotien seinällä. Vanhemmissa huoneentauluissa on muistutettu mm. oman kodin arvosta, Jumalasta ja isänmaasta. Niiden arvomaailma on kummunnut vakauttamisesta, pysyvyydestä sekä yhtenäiskulttuurista.

Kirjomani mietelauseet ovat uudelleen mietittyjä siten, että maailman pirstaloituessa yksilöllisemmäksi, on vastaukset arjen haasteisiin myös keksittävä itse. Koska arvomaailmoja ja elämäntapoja on monia, toivon mietelauseideni voivan auttaa kysymysten ratkaisemisessa tai toteamuksen muodossa oivaltamaan, miksi tilanne on mikä on. Usein on niin, että vastauksia joutuu hakemaan. Totuudet voivat olla veteen piirrettyjä viivoja ja vastaukset roikkua toteamuksina ilmassa.

Tavoittelen kirjotuilla ajatuksilla lohdutusta, rohkaisua ja iloa kokijan elämään. Toivon, että mietelauseeni voivat auttaa vahvistamaan hentoja, syntyviä uusia ajatuksia. Niiden on siis tarkoitus auttaa asioiden hahmottamisessa pikemminkin kuin tarjota valmiita vastauksia.

Osa 1: Minä en osannut sanoa EI. Teoksella on kaksi olomuotoa. Sekä ilmassa roikkuva että veteen upotettuna. 2015. Polyamidi, kulta 18K.

Osa 2: KYLLÄ, 2017. Polyamidi, Swarovski strassit, riikinkukon sulkahöyty, kulta 18K.

Osa 3: EI, 2017. Polyamidi, maraboun höyhen, kulta 18K.

Oon ollut täällä, 2012

Oon ollut täällä-teoksen idea on vaatteisiin juurtuneissa, pitkäikäisissä muistossa. On vaatteita, joista ei raaskisi luopua ja toisia, jotka nostavat häpeän poskille vielä vuosien jälkeen. Muistot kasvavat kiinni vaatteisiin ja kertovat elämänpäivistä.

Teoksen toteuttamiseen osallistui eri ikäisiä lappeenrantalaisia. He kaikki leikkasivat oman muistorikkaan vaatteensa kangasräsyksi ja kirjoittivat pienen kertomuksen teokseen luovuttamastaan vaatteesta.

Minun tehtäväkseni jäi ideoinnin lisäksi rakentaa kangasräsyistä jättipaali, josta näyttelyssä kävijät saivat leikata palasia ja viedä haluamaansa paikkaan minimonumenteiksi.

Näyttelyn jälkeen teoksen materiaali lahjoitettiin, ja niistä kudottiin räsymattoja.

Teos on tehty Etelä-Karjalan taidemuseon Muisku!-näyttelyyn, jossa se oli esillä 30.10.12-3.2.13.

Käsityömielessä, 2009-10

Suomen käsityön museo tilasi minulta teoksen museon uusittuun perusnäyttelyyn.

Teoksen ideana on nostaa esille ajatteluumme siirtyneitä käsityötekniikoihin, -materiaaleihin ja –objekteihin viittaavaa sanastoa. Vaikka käsin tekeminen ei ole Suomessa enää elämisen ehto, vilkuttelee sen käsitteistö meille arkisessa ajattelussa ja puheessa. Käsityösanasto on tarkkaa ja mielikuvat ovat vahvoja, moniaistisia.

Sujuvasti käy asioimisemme verkkopankissa, vaikka pasmat ovat sekaisin ja punainen lanka juuri kadonnut. Teemme saumatonta yhteistyötä ja etsimme johtolankaa, jotta rättiväsynyt verkkoasiakas saa jälleen langat käsiinsä. Kun taas olemme täydessä terässä, huvittaa veistää vitsejäkin. Päätä pakottaa, mutta ei hätää, samettisilmällä on taas pilkettä silmäkulmassa!

Teos muodostuu n. 220 kappaleesta pinssejä, klassisesta esineestä jonkin tuotteen tai ajatuksen promotoimisessa.

Pinssit on päällystetty kankailla, joihin on kirjottu ko. sanastoa. Pohjakankaissa on ajallista laajuutta, esim. vanhoja damasteja – laminoituja mikrokuitukankaita. Osassa pinsseistä ei ole tekstiä, mutta pinssi on päällystetty esim. ristipistotyöllä, käsinkudotulla pyyhekankaalla jne.

Pinssit muodostavat seinälle pikselikuvan ajattelevasta suusta, jolla viittaan ajattelemiseen. Lisäksi pinssit levittäytyvät museovitriineihin kommentoimaan museoesineitä. Pinssejä löytyy myös muualta museotilasta sekä henkilökunnantiloista ja henkilökunnasta.
Teos julkistettiin 14.4.2010 Jyväskylässä.

Piilevää tekstiilitaidetta, 2009

Piilevää tekstiilitaidetta-teos syntyi havainnosta arkisessa puheessa vilisevästä tekstiiliperäistä sanastosta. Vaikka tekstiilin tekeminen muuten alkaa olla melko marginaalista Suomessa, vilkuttelee se elävänä ihmisten huulilla ja käsitteinä mielissä.

Teos on ehdotus kuinka piilevän voi tuoda esille.

On ollut hauska huomata, kuinka tekstiilitaidetta on kaikkialla. Puhutaan ”punaisesta langasta”, ”elämän tilkkutäkistä”, ”tavallisesta sukankuluttajasta”, ”henkirievusta” jne. sen enempää sanontojen alkuperää miettimättä. Käsitteet ovat syntyneet eri aikakausina, mutta ovat puheessa ihan tätäpäivää.

Selvitin joidenkin sanojen alkuperää. Esim ”rihma” (kuten sanonnassa ”ilman rihman kiertämää”) on balttiperäinen, arviolta 1600-luvulta oleva sana. Tätä ajallista taustaa vasten on huvittavaa, että myös uusmedia netteineen ja verkko-alkuisine käsitteineen, on inspiroitunut tekstiilisanastosta.

Teos muodostuu n. 300 kappaleesta pinssejä, klassisesta esineestä jonkin tuotteen tai ajatuksen promotoimisessa.

Pinssit muodostavat seinälle pikselikuvan silmästä, eräänlaisesta friikin silmästä. Silmä/katse on tarkoitettu humoristiseksi kommentiksi friikkiydestä: maailmasta löytää juuri sen, minkä haluaa nähdä. Lisäksi pinssit levittäytyvät museo-/näyttelytilaan. Valitettavasti tästä osiosta ei ole valokuvia.

Teos on ollut esillä Designmuseossa 2009, jolloin se levittäytyi museoon muihin näyttelyihin ja museotiloihin. Teos myös käveli osittain museosta ulos, sillä jaoin avajaisissa pinssejä. Näin teos palasi sinne, mistä oli tullutkin eli arjen sekaan kadulle.

Lisäksi teos on ollut esillä Kaapelitehtaalla sekä museo Harkossa, Raisiossa keväällä 2010.

Arjen Louis Vuittonit 1-2, 2008

Arjen Louis Vuittonit osat 1 ja 2 saivat alkunsa pikku-uutisesta vuonna 2007. Uutisessa kerrottiin Ruotsissa käydystä keskustelusta, onko naisella oikeus maksaa Louis Vuitton käsilaukustaan 6500 euroa. Keskustelusta kehittyi merkillinen tasa-arvokeskustelu tyyliin: kyllä nainen voi maksaa käsilaukustaan niin paljon, koska mieskin maksaa paljon autostaan jne.

Minua jäi kuitenkin vaivaamaan miksi kukaan maksaisi käsilaukusta niin paljon. Käsilaukusta??

Tutustuin tähän luksuksen maailmaan netissä. Ja totta tosiaan:
1) käsilaukkua pidettiin sijoituksena
2) annettiin ymmärtää, että ne, jotka eivät arvosta luksusta, eivät välitä itsestään. Vaikkakin palstalla oli myös kertomuksia siitä, kuinka joku oli elänyt heikolla ravinnolla puoli vuotta saadakseen tällaisen käsväskyn…
3) useassa kirjoituksessa muistettiin mainita, että LV-liikkeissä ei ole hintoja esillä ja sinun ei odoteta kysyvän tuotteen hintaa. Ojennat vain pankkikorttisi…
4) että hankkimalla tällaisen arvokkaan käsilaukun, vahvistaa omaa identiteettiään tietyn ryhmän jäsenenä
5) LV-käsilaukkujen hinnan arveltiin muodostuvan korkealaatuisesta käsityöstä

Olin entistä hämmästyneempi. Etenkin identiteetin vahvistaminen käsilaukulla, saa minusta jo tosi absurdeja piirteitä. Ymmärrän kyllä etten ole varsinaisesti LV-kohderyhmää, mutta silti. Jos minulla on LV-käsilaukku, niin mikä se ryhmä on, johon olen lujemmin identifioitunut? Niihin henkilöihin, joilla on varaa ostaa tämän hintaisia ja laatuisia tuotteita? Niihin henkilöihin, jotka on menneet maksamaan parin kuukauden palkkansa käsilaukusta? Vai mihin?

Lehdestä olen lukenut, että luksustuotteiden ostaminen lisääntyy myös Suomessa, sillä täällä ei enää pelätä näyttää varallisuutta. Minua pelottaa, että tässä meidän ajassamme ihmiset ovat niin vauhtisokeita, että monilta on kadonnut tuntuma omaan itseen ja siihen kuka on. Siksi aletaan ”rakentaa omaa henkilöbrändiä”, johon voi kätevästi lisätä erilaisia sosiaalisia merkkejä kuin palikoita legotaloon.

Ihmettelen ja kummastelen.

Arjen Louis Vuittonit –työt ovat oman arkeni ja kuvitellun Louis Vuitton luksusmaailman risteymiä.

Elävät kuvat, 2005-2006

Helsingin seurakuntayhtymä tilasi minulta kirkkotekstiilit restauroituun Pitäjänmäen kirkkoon.

Pitäjänmäen kirkko on valmistunut 1959. Sen on suunnitellut arkkitehdit Eija ja Olli Saijonmaa.
Restauroinnissa kirkko kunnostettiin alkuperäiseen asuunsa ja valmistui se juhannukseksi 2006. Restauroinnin suunnitteli arkkitehdit Kirsi Korhonen ja Mika Penttinen Oy.

Pitäjänmäen kirkkoon ei aikoinaan hankittu omia kirkkotekstiilejä. Kunnostuksen yhteydessä tilattiin ensimmäiset juuri tätä tilaa varten suunnitellut liturgiset tekstiilit, kaikissa väreissä.

Pitäjänmäen kirkon kirkkoherra Martti Pitkäsen kanssa käymässäni keskustelussa kävi ilmi, että he toivoivat kirkkotekstiilien aiheiden liittyvän Kristukseen, Jumalaan ja Pyhään Henkeen. Tämä siksi, että kirkkosalissa oli aiemmin lasimaalausten sarja, joka käsitteli sakramentteja ja näin haluttiin luoda eräänlainen sisällöllinen kaari, joka jatkuu alttarille.

Raamatun kertomuksissa on kauniita, voimakkaita mielikuvia synnyttäviä luonnon ja ympäröivän maailman kuvauksia. Olen koettanut omalta osaltani jatkaa tätä esitystapaa. Siksi valitsin melko työlään toteutustavan silkkipainon yhdistettynä kirjontaan.

Kirkkotekstiilien antependiumeissa ja kirjaliinoissa on kirkkokauden värin sanomaan liittyvä kuva-aihe. Kuva-aiheet ovat niissä selkeästi esittäviä, mahdollisimman ymmärrettäviä ja luonnonmukaisia. Paitsi että kuvat ovat esittäviä, niillä on kaikilla symboliarvo. Kuva-aiheet ovat asettelultaan poikkeavat, tarkoituksella ”heilahtaneet”. Toivon tämän poikkeavuuden pysäyttävän ajattelemaan kuvan symboloimaa aihetta. Nämä kuva-aiheet olen toteuttanut hiilipiirroksina. Lopullinen kuva kankaalla on reaktiovärein silkkipainettu pellavalle.

Kuva-aiheen symbolisuuden korostamiseksi ja kanssakeskustelijaksi, antependiumeihin on kirjottu jokin toinen symboli tai symbolisarja. Nämä kirjotut symbolit ovat samanväriset kuin pohjakangas ja näkyvät vain valon osuessa oikeasta kulmasta kankaaseen. Nämä kirjotut symbolit toistuvat kalkkiliinoissa ja stolissa.

Kirjaliinojen kuva-aiheet ovat suhteessa antependiumeihin. Niissäkin painettujen kuva-aiheiden lisäksi on kirjottu osia, jotka näkyvät vain valon tullessa oikeasta suunnasta. Nämä kirjotut aiheet ovat eräänlainen mahdollisuuden elementti, kuten ruusun varressa oleva uusi silmu, siemenestä lähtevät juuret jne.

Edellä mainittujen elementtien lisäksi antependiumeissa ja kirjaliinoissa on värin aiheeseen sopiva teksti. Idea tekstin käyttämisestä syntyi siksi, että alttarikaide osuu visuaalisesti antependiumin päälle ja jakaa sen kahteen osaan. Ajattelin, että teksti voi osaltaan kuvata värin sanomaa. Onhan kai myös niin, että toiset ihmiset eläytyvät helpommin kuvaan ja toiset sanaan.

Tekstiilien värimaailmassa halusin tuoda esille heräävän päivän, uuden alun väriskaalaa.

Seurakunnan papit esittivät toiveen, että tekstiilit olisivat helppokäyttöisiä ja mukavia pitää päällä. Seurakunnalla olevat albat ovat polyesteriä. Siksi valitsin materiaaliksi 100 % pellavan, joka on kevyt, hengittävä, kosteutta imevä ja jossain määrin itsepuhdistuva. Näin esim. kasukasta saatiin painoltaan noin puolet verrattuna vanhoihin kasukoihin. Pellava rypistyy helposti, joten kasukasta tehtiin malliltaan runsas, jolloin pienet rypyt eivät haittaa.

Alttarille tehtiin erikseen alttariliina ja antependium. Alttariliina on vesipestävä ja helppo huoltaa seurakunnan tiloissa.

Kankaat on värjätty ja niihin on silkkipainettu reaktiovärein kuva-aiheet. Lisäksi on käytetty digitaalista konekirjontaa sekä vapaata konekirjontaa. Kirjontamateriaaleina ovat aito kulta, aito hopea sekä polyesteri.

Tekstiilien rakenteet suunnitteli ja toteutti Eija Väyrynen/Mereija Oy.