“Kolme toivomusta” näyttelyn töissä olin löytänyt uuden tavan ajatella kankaiden tekemisestä: työ syntyy prosessin myötä, kerros kerrokselta ilman tarkkaa luonnosta. Työn syntyyn ja kulkuun vaikuttaa mielikuva tulevasta työstä. Mielikuva saattaa myös muuttua työprosessin aikana, sillä siihen vaikuttaa kaikki koettu.

Syksyllä 1995 aloin toteuttaa uusia ajatuksiani. Tein yhdeksän kankaan sarjan sekatekniikoilla. Kaikissa töissä pohjakankaana oli jokin halpa, valkoinen peruskangas. Tarkoituksena oli, että jostakin tavallisesta materiaalista syntyy arvokasta ja säilytettävää.

Työn myötä kiinnostaviksi nousivat kysymykset paitsi itse kankaan tekemisestä, myös valmiin kankaan luonteesta sekä sen suhteesta ympäröivään. Erityisen kiinnostavana alueena koin valon vaikutuksen työssä. Tulin huomaamaan, kuinka työn massa saattaa muuttua eri valaistuksessa, ja joissakin olosuhteissa työ ja valo alkavat luoda uutta tilaa. Tällöin kankaasta tulee vain väline tilan luomiseen.

Esitin uusia ajatuksiani yhdessä tekstiilitaiteilija Marja Blomqvistin kanssa Helsingin Tulli- ja pakkahuoneen kylmävarastossa pidetyssä “TAVATON”-näyttelyssä keväällä 1996. Myöhemmin syksyllä näyttely siirrettiin Berliiniin sekä Rostockiin Saksaan.