Archives

Polkuja ja siivekkäitä-teos kutsuu osallistumaan. Rakentamaan elämänpolkuja tai mielikuvia asioiden välisistä suhteista. Avuksi on tarjolla puettavia siipiä sekä työkaluja.

Teos sisältää ajatuksen jaetusta tekijyydestä. Oma kokemukseni on, että paras vaihe teosten synnyttämisessä on, kun voi keksiä uusia ideoita ja liittää ne syntymässä olevaan. Ideat synnyttävät ideoita. Haluan jakaa tätä ilontunnetta. Koen, että olen teoksessa tehnyt ensieleen ja luonut installaation. Sitten teos kutsuu pelaamaan/leikkimään/osallistumaan. Leikkijät tuovat oman lisänsä teokseen ja näin teoksesta tulee yhteinen. Tilassa on jatkuvassa muutoksessa oleva väriprosessi.

Teos käsittää 170 värillistä huopapalaa, neljä siipiparia ja viisi työkalua.

Teos on ollut esillä Lappeenrannan taidemuseossa maaliskuussa 2020. Samassa tilassa Polkuja ja siivekkäitä-teoksen kanssa oli Viivi Kiiskisen teos Shelter, joka näkyy yhdessä kuvassa.
Näyttely jouduttiin sulkemaan koronaviruksen takia, oltuaan auki vain kaksi viikkoa.

Teos sai uuden mahdollisuuden ja oli osin esillä BELA Biennialissa elokuussa 2025. Näyttelypaikkana oli Kaapelitehdas Helsingissä.

Tein 100 kappaleen sarjan kunniamerkkejä kirjomalla. Järjestin Kinaporin palvelukeskuksessa happeningin, jossa kunniamerkit olivat tarjolla halukkaille. Kunniamerkin sai valita itselleen tai jollekin toiselle. Kunniamerkeille oli omat rasiat, joissa oli mukana kiitosteksti merkin saajalle. Kiitos inhimillisestä ominaisuudesta ja sillä kanssakulkijoiden elämän sulostuttamisesta. Tavallisemmin palkitaan kai, jos olet hypännyt korkealle tai pitkälle, mutta arkielämässä suurempi merkitys on, sillä kuinka kuljemme toistemme rinnalla.

Ja sillä kuinka kuljemme, on merkitystä myös Suomen seuraavalle 100:lle vuodelle. Olevat ja tulevat ihmiset vahvistuvat/heikkenevät, rakentuvat tavassa kuinka kohtelemme toisiamme.

Happening järjestettiin Kinaporin palvelukeskuksessa 29.11.2017.

Teos on syntynyt syksyn 2015 pakolaistulvan paineistamana.

Tiedonvälitys täyttyi järkyttävistä uutisista, joissa raportoitiin Syyrian sotaa ja hätää pakenevista sadoista tuhansista ihmisistä. Pakolaistulva vyöryi myös Eurooppaan. Ja Suomeen. Median välittämät kuvat lapsipakolaisista tai rannalle huuhtoutuneista ruumiista, saivat voimaan pahoin. Oli vaikea käsittää, kuinka varautumattomia Suomessa oltiin maahan saapuviin pakolaisiin. Ja kuinka rujosti osa suomalaisia suhtautui  hengenhädässä olevia ihmisiä kohtaan. Rasistiset lausunnot ja kommentit muuttuivat arkipäiväisiksi. Some-keskusteluista jotkin tuntuvaivat painajaisilta.  En tunnistanut näitä keskusteluita minun Suomekseni.

Kaiken ahdistavan keskellä, halusin tehdä edes jotakin, joka auttaisi pakolaisia. Pohjaten aiempaan Villainen kädenpuristus-teokseeni, päätin tehdä lapsipakolaisille lämmittäviä villalapasia. Valitsin materiaaleiksi suomenlampaan ja kainuun harmaksen villan. Suomenlammas ja kainuun harmas ovat suomalaisten lampaiden alkuperäisrotuja.  Värjäsin värivalikoiman, jonka koin ilmetävän huoletonta, rauhallista ja positiivista ilmapiiriä.

Virkkasin 50 paria lapasia, jotka oli mitoitettu vauvoille, leikki- ja teini-ikäisille. Lapasissa on tägit, joissa on erikielisiä tervehdyssanoja. Vasemmassa lapasessa on läntisen pakolaisreitin, ja oikeassa lapasessa itäisen reitin kielten tervehdyksiä. Ajattelin näiden toimivan ehkä apuna uuteen yhteisöön tultaessa.

Suomen SPR :n avustustyöntekijät toimittavat lapaset perille Kreikan pakolaisleirille lokakuussa 2016.

Teos on ollut esillä valokuvin OLO/Maerktbar-näyttelyssä Kouvolan taidemuseo Poikilossa 29.9.2016-8.1.2017  sekä Øregaardin museossa Tanskassa 22.6.-10.9.2017.

Olen tehnuyt tämän teoksen Helsingin kaupungin Liikennelaitoksen Taidelinja-tapahtumasarjaan.

Teos on syntynyt ajatuksesta ja halusta kertoa läheisille ja kauemmillekin kanssakulkijoille kuinka tärkeitä, erityisine ominaisuuksineen, he ovat. On jotenkin surkuhupaisaa, että vasta hautajaisissa sanotaan ”hei, sä olit hyvä jätkä”. Vaikka niin moni haluaisi kuulla jo eläessään, että on merkityksellinen toisille ihmisille.
Kanssakulkijat-teoksen syvin olemus on antaa arvoa ja kohottaa ympärillä olevien ihmisten hienouksia. Kunniamerkin saa sellaisista upeista inhimillisistä ominaisuuksista, jotka sulostuttavat arkea ja luovat luottamusta ihmisyyteen.

Teos koostuu raitiovanu 8:ssa tapahtuvasta happeningistä. Siinä matkustajat voivat valita itselleen tai jollekin toiselle kunniamerkin, ja saavat kunniamerkin omakseen. Teos jatkuu prosessina, kun matkustajat poistuvat raitiovaunusta ja jatkavat omille teilleen. Ehkä arvonimet herättävät keskustelua ja muistamisen arvoisia hetkiä. Ehkä tuntuu hyvältä näyttää maailmalle, että minussa on tällaisia ominaisuuksia. Ehkä matkustaja valitsee merkin jollekin tuntemalleen ihmiselle, ja näin arvonanto tapahtuu jo kun henkilö vielä elossa.

Teoksen happening-osio toteutui 26.11.2015 Helsingissä.

Sain kutsun pitää näyttely Jyväskylän taidemuseossa vuonna 2014.

Näyttelyni sai nimekseen Mukavuusalue ja se koostui toiminnallisista teoksista Värioppia sekä Tupsunomia.

Mukavuusalueen ideana oli tarjota kävijöille tila, jossa voi vapaasti olla leikkisä, keskittyä kokeilemaan ja löytämään uutta. Tämä oli eräänlainen vastaveto ylitehokkaaseen aikakauteemme, jonka koen ulosmittaavaksi. Jos elämä täyttyy suorittamisesta, ei uuden oppiminen ja aikaansaannoksista nauttiminen ole mahdollista. Joten miten silloin voi kasvaa ja rakentua? Ajattelen, huolimatta yleisestä ajatuksesta mukavuusalueista laiskistavina, että ihmisen perusolemukseen kuuluu halu leikkiä ja oppia uutta. Ja jos näihin on mahdollisuus, ihminen on mukavuusalueellaan. Ja silloin ihminen  voi kukoistaa. Tulla raahtuksi jonkun toisen määrittämälle  ”pois mukavuusalueelta”-alueelle, saattaa pidemmän päälle etäännyttää ihmisen omasta tiestään.

Mukavuusalue-näyttelyssä pääsin toteuttamaan idean Tupsunomia-teokseni. Se esittää uuden tieteen/taiteen/filosofian alan: Tupsunomian. Todellinen tupsisti on ihminen, joka pystyy etsimään sitä mistä pitää ja uskaltaa keskittyä leikkiin, nautintoon ja iloon.

Teos sisältää erilaisia osioita, joilla voin osoittaa, että tämä tieteen/taiteen/filosofian ala on ollut olemassa jo pitkään. Osiot ovat Historiallisia tupsuja, Työvälineitä, Todellisten tupsistien muotokuvat sekä Meitsie-muotokuva kehys, jonka kanssa osallistujat saattoivat ottaa Todellinen tupsisti-kuvan itsestään. Lisäksi on osallistumaan kutsuvat kelluntatuolit sekä Kultainen seinä, johon installaation esilläolon aikana syntyi yhteisteos.

Teos on ollut esillä syksyllä 2014 Jyväskylän taidemuseossa.

Värioppia-teoksen idea on osallistumisessa, jossa oman fyysisen kokemuksen kautta pääsee kokeilemaan värisekoituksia. Samalla teos kujeilee tiukkojen väriteorioiden  kanssa. Pukemalla päällekkäin erivärisiä sukkia saadaan aikaan värisekoituksia, joissa ratkaisee sukan värin lisäksi myös sen paksuus.

Teokseen kuuluu tehtäväkortteja, kuinka teokseen voi mennä mukaan.

Lattiapinnassa on värilätkiä, joiden päällä voi kävellä, ja jotka on nimetty eri väriaineryhmien mukaisesti. Värit ovat taiteilija-, elintarvike-, muoti-, värjäysvärikartoista sekä henkilökohtaisen väriaistimuksen mukaan nimettyjä.

Teokseen kuuluu liitännäisosia, jotka saavat muotonsa kunkin esityspaikan ja tilanteen mukaan. Lappeenrannan näyttelyn oheisteokseksi tein ”Jalkavärikylpyjä” Hulda ja Kaarle-palvelutalon asukkaiden ja henkilökunnan käyttöön.

Teos on tehty Etelä-Karjalan taidemuseon Muisku!-näyttelyyn, jossa se oli esillä 30.10.12-3.2.13. Se on nähty myös Kajaanin taidemuseon Lastenjuhlat-näyttelyssä syksyllä 2013 sekä syksyllä 2014 Jyväskylän taidemuseossa Mukavuusalue-näyttelyssä.