Suomen käsityön museo tilasi minulta teoksen museon uusittuun perusnäyttelyyn.

Teoksen ideana on nostaa esille ajatteluumme siirtyneitä käsityötekniikoihin, -materiaaleihin ja –objekteihin viittaavaa sanastoa. Vaikka käsin tekeminen ei ole Suomessa enää elämisen ehto, vilkuttelee sen käsitteistö meille arkisessa ajattelussa ja puheessa. Käsityösanasto on tarkkaa ja mielikuvat ovat vahvoja, moniaistisia.

Sujuvasti käy asioimisemme verkkopankissa, vaikka pasmat ovat sekaisin ja punainen lanka juuri kadonnut. Teemme saumatonta yhteistyötä ja etsimme johtolankaa, jotta rättiväsynyt verkkoasiakas saa jälleen langat käsiinsä. Kun taas olemme täydessä terässä, huvittaa veistää vitsejäkin. Päätä pakottaa, mutta ei hätää, samettisilmällä on taas pilkettä silmäkulmassa!

Teos muodostuu n. 220 kappaleesta pinssejä, klassisesta esineestä jonkin tuotteen tai ajatuksen promotoimisessa.

Pinssit on päällystetty kankailla, joihin on kirjottu ko sanastoa. Pohjakankaissa on ajallista laajuutta, esim. vanhoja damasteja – laminoituja mikrokuitukankaita.   Osassa pinsseistä ei ole tekstiä, mutta pinssi on päällystetty esim. ristipistotyöllä, käsinkudotulla pyyhekankaalla jne.

Pinssit muodostavat seinälle pikselikuvan ajattelevasta suusta, jolla viittaan ajattelemiseen. Lisäksi pinssit levittäytyvät museovitriineihin kommentoimaan museoesineitä. Pinssejä löytyy myös muualta museotilasta sekä henkilökunnantiloista ja henkilökunnasta.
Teos julkistettiin 14.4.2010 Jyväskylässä.