Tuotesuunnittelu | Maiju Ahlgrén

Loppujen aluksi -käsineitä jämälangoista, 2024

Teimme ystäväni tekstiilitaiteilija Hanna Tammisen kanssa näyttelyn käsinneulotuista käsineistä.

Loppujen aluksi -jämälankakäsineitä on pieni näyttely siitä, mitä syntyy, kun huolella säilytetyt jämälangat otetaan käyttöön. Meillä molemmilla taiteilijoilla on syvä rakkaus väreihin, pintoihin, kuvioihin ja tarinoihin. Kuviomallien yhdistämisestä ja värien sommittelusta rakentuu pieniä, ainutkertaisia kokonaisuuksia, jotka esteettisen hyvän lisäksi toimivat myös lämmittävinä ja suojaavina käsineinä.

Näyttelyn fokuksena ovat nimenomaan käsineet käyttöesineinä. Niiden valmistaminen vaatii esteettisen osaamisen lisäksi teknistä taitoa, sillä käsineen tulee istua käteen. Myös materiaalivalintojen tulee sopia käsineisiin, sillä käsineet kädessä on voitava toimia. Näyttelyn käsineet ovat pääosin villaa. Villa lämmittää niin kuivana kuin märkänäkin sekä tiheäksi neulottuna on hyvin kulutusta kestävä. Ja kun käsineistä aika jättää, villa käsineet voi kompostoida.

On suorastaan huvittavaa, kuinka pieniä lankanöttösiä sitä onkaan tullut säilyttäneeksi. Jotkin värit vain ovat tuntuneet niin arvokkailta, että ovat kulkeneet mukana jopa 40 vuotta. Monet nöttöset kantavat mukanaan myös tunnelmia ostohetkestä, neulomispaikoista ja jopa säistä. Ja jostain syystä juuri jämälangat ovat paljon inspiroivempia kuin uudet langat. Jos haluat katsoa aiempia neulottuja käsineitäni, ne löytyvät täältä: https://maijuahlgren.fi/project/neulottuja-sormikkaita-1999/

Hanna Tammisen verkkosivu löytyy täältä: https://hannatee.fi/

Loppujen aluksi-näyttely on esillä Forssan Textile Week 2024-tapahtumassa 15.8.-18.8.24. Näyttely löytyy tapahtuman ajan osoitteesta: Wahreninkatu 11. Sunnuntaina 18.8.20 klo 11-15 pidämme Kuviobuffaa, johon on vapaa pääsy. Halukkaat voivat tulla tutustumaan laajaan valikoimaan neulekuvioita ja kopioimaan niitä itselleen.

Forssa Textile Weekin info: https://www.forssatextileweek.fi/

Soi soiseli!, 2011

Musiikkitalo avattiin Helsingissä elokuussa 2011. Musiikkitalolle haluttiin omaleimaisia myyntituotteita. Tuotteita haettiin tuotehakukilpailun kautta.

Kilpailuohjelmassa tehtävä määriteltiin näin:
”Osallistujan on suunniteltava Musiikkitalon brändiin sopiva, turvallinen tuote, joka on kävijän helposti mukaan otettava ja/tai helposti postitettava. Tuote voi olla käyttö-, muisto- tai koriste-esine liittyen akustisuuteen (esimerkiksi musiikin kuunteluun, tuottamiseen tai säilömiseen) – tai muuten oivaltavalla tavalla nivoutua musiikkiin ja Musiikkitalon brändiin. Tuotteen materiaalit ja toteutustapa ovat vapaat.Valinnassa kiinnitetään huomiota tuotteen ideaan, soveltuvuuteen teemaan avoimuus ja akustisuus, Musiikkitalon brändiin ja tuotannon toteutukseen (kotimaisuus, laatu, hinta, myyntierät).”

Ehdotin brodeerattuja, heijastavia pinssejä, ja tulin ideallani kolmanneksi.

Tuotteet tulivat markkinoille elokuussa 2011 ja olivat myynnissä Fuga-liikkeessä Musiikkitalossa.

Jää hyvästi, 2010

Teos on tehty Kontulan vanhustenkeskuksen käyttöön.

Vanhainkodin arkeen kuuluu myös elämän päättyminen. Kuolemantapauksia on Kontulan vanhustenkeskuksen johtajan arvion mukaan noin 30 vuodessa.

Monikulttuuristuvassa Suomessa on tarpeen luoda uusia käytäntöjä. Ristin taittelu lakanasta vainajan rinnan päälle tai käsien asettaminen ristiin, ei ole itsestäänselvyys. Jokaisen elämän päättyminen on merkityksellinen hetki, ja siten siihen on hyvä myös suhtautua.

Teosidea syntyi dokumenttielokuvasta, jossa kuvattiin Koskelan sairaalan dementiaosaston toimintaa. Elokuvassa tuli hyvin esille dementoituneen ja omaisen kohtaaminen, joka on täynnä ristiriitaisia tunteita. Viimeiset elinpäivät voivat olla hyvin raastavia myös omaisille.

Aloin miettimään, kuinka viimeisestä kohtaamisesta saisi kauniin ja levollisen. Tilanteen, jossa ehkä olisi mahdollista palauttaa mieleen ihminen sellaisena, jona hänet haluaa muistaa. Sillä monille käy niin, että dementoituva ihminen alkaa tuntua vieraalta, joltakulta toiselta.

Syntyi idea kauniista tilaisuudesta, jossa vainaja peitellään viimeisen kerran omaan vuoteeseensa. Tarkoitusta varten tein kauniin, kevyen peitteen, joka vedetään kuolleen kasvojen yli. Tämä on ensimmäinen saattoele, jolla kuolleelle taataan yksityisyys ja suoja katseilta. Haluttaessa voidaan laittaa rinnan päälle leikkokukka.

Siinä, ihmisen oman vuoteen äärellä voi jättää hyvästit yksityisesti. Kaunis yhteinen, viimeinen hetki voi auttaa omaista jättämään vainajan levollisin mielin ja tämä tulee helpottamaan hänen oman surutyönsä aloittamista.

Henkilökunta pitää huolen, että tilaisuus on kiireetön ja häiriytymätön.

On myös aika tavallista, ettei ole ketään, joka tulisi hyvästelemään. Silloin on erityisen tärkeää, että kuollut saa arvokkaan hiljaisen hetken. Peitteellä peittäminen korostaa ihmisten samanarvoisuutta.

Peitettä voi käyttää myös vainajan suojana, kun hänet kuljetetaan pois osastolta.

Peitettä voidaan käyttää siunaustilaisuudessa arkun peitteenä. Silloin se toimii yhdyssäikeenä omaisille yksityisestä julkiseen hyvästijättötilaisuuteen. Peitteiden visuaalinen ilme on suunniteltu sopimaan yhteen Kontulan vanhustenkeskuksen Hiljaisen tilan kanssa.

Peitteitä on tehty neljä erilaista. Yksi jokaiseen asukaskerrokseen. Peitteen pintamateriaalina on 100% villa ja se on vuoritettu silkillä. Peite on kuvioitu kirjomalla. Kirjontamateriaalina on polyesteri sekä aito kultalanka.
Teoksen on tilannut Helsingin Taidemuseo prosenttihankkeena ja se on julkistettu 5.5.2010 Kontulassa, Helsingissä.

MUMMU, 2007

MUMMU-tuotteet syntyivät oudosta havainnosta: kirpputoreilla ja huutokaupoissa on valtavat määrät vanhoja arvotekstiilejä. Käsin kudottuja, kirjailtuja ja päärmättyjä tekstiilejä löytyy helpostikin. Tarjolla on myös tehdastekoisia pellava- ja puuvillatekstiilejä, joita ovat suunnitelleet kuuluisat taiteilijat; nyt syrjään siirrettyinä.

Tarkemmin asiaa tutkiessani huomasin, että usein tekstiileissä on tahroja, jotka eivät puhdistu kotikonstein tai pieniä reikiä, jotka ovat lähes huomaamattomia ja helposti korjattavissa. Tutkittuani omia kaappejani huomasin, että siellä makaa myös arvotekstiilejä. Ja miksi: samoista syistä kuin edellä ja lisäksi siksi, että niiden värimaailma ei tunnu houkuttelevalta. Päätin tehdä asialle jotakin.

On ollut vanha tapa värjätä uudelleen vaatteita ja näin saada ne uudistetuiksi. Myös kirjontaa on käytetty peittämään reikiä tai tahroja. MUMMU-tuotteissa olen pyrkinyt hyödyntämään näitä vanhoja tapoja, tehopuhdistuksen lisäksi. Joitakin osia tekstiileistä olen joutunut uusimaan uusilla kankailla. Olen koettanut uudistamistyössä kunnioittaa jo tehtyä työtä eli en turhaan silppua vanhoja, ehjiä tekstiilejä tai hyödynnä vain osia niistä. Esim. kaikki monogrammit on irroitettu puhkikuluneista tekstiileistä.

Välillä vanhasta uudeksi korjaaminen on tuntunut aika järjettömältä. Kaikki työvaiheet pitää tehdä käsin ja kaikki tuotteet pitää tehdä yksittäiskappaleina. Aika kallista. Monessa tapauksessa olisi ollut helpompi ja edullisempi tehdä koko tekstiili uudesta materiaalista. Mutta silloin olisi menettänyt vanhan ja siihen säilöytyneet merkitykset sekä lisännyt ympäristön kuormitusta. Joten jos ajattelee, että niillä on arvoa, niin kannattaa sittenkin uudistaa vanhaa.

MUMMU-tuotesarja oli esillä lokakuussa 2007 Kohtuullisen onnellinen-näyttelyssä Helsingin vanhalla linja-autoasemalla. Näyttelyn tuotti Helsingin Kierrätyskeskus.

Sisustustuotteita kierrätysmateriaaleista

Elävät kuvat, 2005-2006

Helsingin seurakuntayhtymä tilasi minulta kirkkotekstiilit restauroituun Pitäjänmäen kirkkoon.

Pitäjänmäen kirkko on valmistunut 1959. Sen on suunnitellut arkkitehdit Eija ja Olli Saijonmaa.
Restauroinnissa kirkko kunnostettiin alkuperäiseen asuunsa ja valmistui se juhannukseksi 2006. Restauroinnin suunnitteli arkkitehdit Kirsi Korhonen ja Mika Penttinen Oy.

Pitäjänmäen kirkkoon ei aikoinaan hankittu omia kirkkotekstiilejä. Kunnostuksen yhteydessä tilattiin ensimmäiset juuri tätä tilaa varten suunnitellut liturgiset tekstiilit, kaikissa väreissä.

Pitäjänmäen kirkon kirkkoherra Martti Pitkäsen kanssa käymässäni keskustelussa kävi ilmi, että he toivoivat kirkkotekstiilien aiheiden liittyvän Kristukseen, Jumalaan ja Pyhään Henkeen. Tämä siksi, että kirkkosalissa oli aiemmin lasimaalausten sarja, joka käsitteli sakramentteja ja näin haluttiin luoda eräänlainen sisällöllinen kaari, joka jatkuu alttarille.

Raamatun kertomuksissa on kauniita, voimakkaita mielikuvia synnyttäviä luonnon ja ympäröivän maailman kuvauksia. Olen koettanut omalta osaltani jatkaa tätä esitystapaa. Siksi valitsin melko työlään toteutustavan silkkipainon yhdistettynä kirjontaan.

Kirkkotekstiilien antependiumeissa ja kirjaliinoissa on kirkkokauden värin sanomaan liittyvä kuva-aihe. Kuva-aiheet ovat niissä selkeästi esittäviä, mahdollisimman ymmärrettäviä ja luonnonmukaisia. Paitsi että kuvat ovat esittäviä, niillä on kaikilla symboliarvo. Kuva-aiheet ovat asettelultaan poikkeavat, tarkoituksella ”heilahtaneet”. Toivon tämän poikkeavuuden pysäyttävän ajattelemaan kuvan symboloimaa aihetta. Nämä kuva-aiheet olen toteuttanut hiilipiirroksina. Lopullinen kuva kankaalla on reaktiovärein silkkipainettu pellavalle.

Kuva-aiheen symbolisuuden korostamiseksi ja kanssakeskustelijaksi, antependiumeihin on kirjottu jokin toinen symboli tai symbolisarja. Nämä kirjotut symbolit ovat samanväriset kuin pohjakangas ja näkyvät vain valon osuessa oikeasta kulmasta kankaaseen. Nämä kirjotut symbolit toistuvat kalkkiliinoissa ja stolissa.

Kirjaliinojen kuva-aiheet ovat suhteessa antependiumeihin. Niissäkin painettujen kuva-aiheiden lisäksi on kirjottu osia, jotka näkyvät vain valon tullessa oikeasta suunnasta. Nämä kirjotut aiheet ovat eräänlainen mahdollisuuden elementti, kuten ruusun varressa oleva uusi silmu, siemenestä lähtevät juuret jne.

Edellä mainittujen elementtien lisäksi antependiumeissa ja kirjaliinoissa on värin aiheeseen sopiva teksti. Idea tekstin käyttämisestä syntyi siksi, että alttarikaide osuu visuaalisesti antependiumin päälle ja jakaa sen kahteen osaan. Ajattelin, että teksti voi osaltaan kuvata värin sanomaa. Onhan kai myös niin, että toiset ihmiset eläytyvät helpommin kuvaan ja toiset sanaan.

Tekstiilien värimaailmassa halusin tuoda esille heräävän päivän, uuden alun väriskaalaa.

Seurakunnan papit esittivät toiveen, että tekstiilit olisivat helppokäyttöisiä ja mukavia pitää päällä. Seurakunnalla olevat albat ovat polyesteriä. Siksi valitsin materiaaliksi 100 % pellavan, joka on kevyt, hengittävä, kosteutta imevä ja jossain määrin itsepuhdistuva. Näin esim. kasukasta saatiin painoltaan noin puolet verrattuna vanhoihin kasukoihin. Pellava rypistyy helposti, joten kasukasta tehtiin malliltaan runsas, jolloin pienet rypyt eivät haittaa.

Alttarille tehtiin erikseen alttariliina ja antependium. Alttariliina on vesipestävä ja helppo huoltaa seurakunnan tiloissa.

Kankaat on värjätty ja niihin on silkkipainettu reaktiovärein kuva-aiheet. Lisäksi on käytetty digitaalista konekirjontaa sekä vapaata konekirjontaa. Kirjontamateriaaleina ovat aito kulta, aito hopea sekä polyesteri.

Tekstiilien rakenteet suunnitteli ja toteutti Eija Väyrynen/Mereija Oy.

Kastemattomallisto, 2001

Keväällä 1999 Vieremän seurakunta järjesti yhdessä Pohjois-Savon käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen kanssa kaste- ja rukousmattojen suunnittelukilpailun. Sijoituin kilpailussa ensimmäiseksi ehdotuksillani.

Ehdotukseni saivat kiitosta tuoreesta otteesta sekä kristillisen symboliikan oivaltavasta käsittelystä.

“Usko”, “Toivo” ja “Rakkaus” mattojen idea on, että vaaka-asennossa ne toimivat kastemattoina, jolloin sylikummit yhdessä lapsen kanssa seisovat matolla. Pystyasennossa matto toimii rukousmattona, jolloin rukoilijan katse on kohti ICHTHYS-tekstiä. Kristilliset symbolit on sijoitettu kuva-alan reunoille, joilloin kummassakaan käytössä niiden päälle ei tarvitse astua.

Matoissa on kuvattuna erilaisia nuotta-aiheita. Aihe oli kilpailuohjeissa annettu. Materiaalina on villa ja tekniikkana petit point-kirjonta.

Tammikuussa 2000 Suomen Käsityön Ystävät Oy osti oikeudet kastemattomallistoon ja julkistivat sarjan kesällä 2001.

Neulottuja sormikkaita, 1999

Olen ollut kiinnostunut kansanomaisista tekstiileistä ihan pienestä lähtien. Erityisen ihastunut pienenä olin kirjaan, jossa oli unkarilaisia kansanpukuja. Puvut olivat värikkäitä ja niissä oli runsaasti kirjottuja kukkia, kultaisia paljetteja jne.

Myöhemmin olen innostunut suomalaisesta perinteesta, jossa on piirteitä idän kulttuureista. Mm. kirjoneulemalleissa elää vahva koristamisen taito. Olen kerännyt kirjoneulemalleja vanhoista mallikirjoista ja käynyt tutkimassa malleja museoissa.

Pidän sormikkaista ja lapasista, sillä neulottu käsine kertoo heti, että kotimaa on jossain pohjoisessa kylmässä maassa.

Kertakäyttökattaus-tuotteita, 1999

Vuonna 1999 suunnittelin malliston kertakäyttöastioita, -pöytäliinoja ja -serviettejä. Tuotteet oli tarkoitettu erilaisiin tilaisuuksiin kuten salaattipöytään, kesäjuhlille ja kahvikutsuille. Mallistosta yksi sarja pääsi jatkokehittelyyn Forth James Suomi Oy:lle.

Kisskiss-taidesukkikset, 1997-

Kisskiss -taidesukkikset syntyivät sukkaneulomon toimintaa esittävän dokumenttielokuvan seurauksena vuonna 1997. Dokumentissa kerrottiin Suomessa sijaitsevasta Pohjoismaiden viimeisestä, toimivasta sukkahousuneulomosta.

Samaan aikaan minulla oli tarve keksiä taidekäsityöläisten joulumyyjäisiin sopiva tuote. Syntyi idea käsinvärjätyistä, uniikeista sukkahousuista. Sukkahousuista, jotka ovat yksittäiskappaleita kuten taideteoksetkin.

Työstin sukkatehtaan kakkoslaatuisista sukkahousuista ykköslaatuisia. Tällaisella työskentelyllä on oma terminsäkin: upcycling.

Syksyllä 1999 Helsingin Kulttuurikaupunki säätiö järjesti yhdessä Teollisuustaiteen liitto Ornamon kanssa suunnittelukilpailun, jonka tarkoituksena oli löytää tuliaistuote Kulttuuripääkaupunki 2000 -tapahtumaan. Kisskiss-taidesukkahousut valittiin 12 tuotteen ”Tuliaisia” -sarjaan.

Vuonna 2007 sarjaan tulivat uutuutena silkkipainetut printtisukkikset. Sukkahousuun silkkipainettuja kuvioita on useita. Aiheina on mm.:
-uhanalaisia eläimiä ja kasveja; Laulujoutsen-, Hämeen kylmäkukka- sekä Pukinpartalevä-printit
-rajantakaisesta Karjalasta, U.T. Sireliuksen tallentamia ristipistokirjonnan malleja; Elämänpuu sekä Karjalaisia kirjontoja
-henkistä tukea antavia elementtejä; Rakkautta, Voimaa, Rohkeutta ja Empatiaa
-katoavaa käsityöperinnettä esille nostavia; Himmeli, Vanhat pitsiliinat sekä Raumanpitsi
Yhteisenä nimittäjänä valituille painoprinttien aiheille on tuoda esille asioita, jotka uhkaavat jäädä aikamme jalkoihin.

Vuosina 2016-17 Kisskiss on läpikäynyt suuren muutoksen. Suomalainen sukkaneulomo lopetti toimintansa ja näin uhkasi loppua myös Kisskissin tarina. Vaan Maiju Ahlgrén päätti toiminnan jatkuvan ja kontaktoi keskieurooppalaiseen sukkaneulomoon, joka pystyy myymään sukkahousut värjäämättöminä. Yhteistyön kehittyessä, on järjestynyt mahdollisuus myös hävikkisukkahousujen tilaamiseen.

Vuonna 2017 Kisskiss-taidesukkisten visuaalinen ilme uudistettiin. Graafisen työn suoritti c.e.s-design.

Kisskiss-sukkiksilla on verkkokauppa osoitteessa www.kisskiss.fi
Ne löytyvät myös Instagramista ja Facebookista: @kisskiss.fi

Hulivili, 1991

Hulivili-huivissa (1991) olen kokeillut reaktiovärien päällekkäistä painantaa villapohjalle. Painopastan sopivan paksuuden ansiosta voi huivin painaa kaksipuoleisesti. Painettu huivi on rypytetty shibori-tekniikalla.

About Create

Maiju Ahlgrén