Syksyllä 1996 tein lavastuksen Ateneumin taidemuseon kokeelliseen teatteriin.
Esitettävä ”Pikkubussilla alkuräjähdyksestä atomiaikaan” oli kolmen eri alan taiteilijan yhteisteos, joka rakentui tanssista (Marja Merisalo), elävästä musiikkista (Carl-Johan Häggman), lausunnasta ja näyttelemisestä (Emilia Pokkinen) . Minun tehtävänäni oli luoda esitykselle puitteet, jotka olisivat helposti kuljetettavissa ja uudelleen rakennettavissa.
Pyrin rakentamaan näyttämöstä tilan, joka olisi katsojalle mielenkiintoinen, mutta antaisi esiintyjille tilaa, niin fyysisesti kuin visuaalisestikin.
Lava oli haasteellinen muotonsa vuoksi. Se oli leveä, ei kovin syvä eikä kovin korkea. Esityksen tanssiosuudet tarvitsivat kaiken mahdollisen tilan.
Tein näyttämön keskelle ”suojan”, joka joko peitti tai paljasti riippuen valaistuksesta. Kuvioin suojan kolmiulotteiseksi leikkelemällä kangasta. Halusin kankaan hengittävän ja virtaavan. Halusin sen myös olevan herkän valolle, sekä valon suunnalle ja värille.
Suojan lisäksi tein lavastukseen kaksi multimedia-diaesitystä, jotka heijastettiin lavan molemmille reunoille yläviistoon. Diaesityksistä toinen esitti aaltojen liikettä merellä ja toinen pilvien kulkua taivaalla. Ne ajastettiin näytelmän kulkuun ja tarinaan sopiviksi. Diaesityksillä halusin luoda ”ikkunat” ulos tilasta, tai ikonit vapaasta olotilasta, jotka olivat aiheiltaan ikuiset ja kaikille tutut.
Yhdessä valosuunnittelijan (Tarja Ervasti) kanssa saimme luotua vaihtelevia ja mielenkiintoisia tiloja näyttämölle esiintyjien ja esityksen tueksi.
