PEUKKU! tsemppitoivotus kanssakulkijoille, 2021

PEUKKU! -teos on syntynyt koronapandemian aikana 2020-21.
Kun koronavirus laskeutui Suomeen keväällä 2020, oli edessä ennenkokematon tilanne. Yhtäkkiä ihmisten kohtaamiset rajoittuivat minimiin, ja nekin vähät turvavälit huomioiden. Hengityssuojainten takaa saattoi vain arvailla ilmeitä. Absurdia.

Riipaisevalla tavalla aloin huomata, kuinka tärkeitä arkiset halaukset ja kädenpuristukset ovatkaan. Kosketuksen puute sai aikaan entistä suuremman eristäytyneisyyden tunteen. Ikävä ihan tavalliseen kasvoi.

Itseltäni peruuntui vuoden kaksi näyttelytapahtumaa. Toista niistä oli valmisteltu pari vuotta. Harmitti, kun iso työ ei päässyt ihmisten ilmoille. Vaan eteenpäin elävän mieli, ajattelin. Päätin, että on aika toteuttaa idea, jota olen pitkään miettinyt: teen sarjan villalapasia, jotka annan kanssakulkijoilleni Espoon Leppävaarassa. Villalapanen on eräänlainen lämmin kädenpuristus.

Minulla oli ajatuksena tuoda lapasissa myös muistumia menneistä ajoista. Ennenkin on ollut vaikeita aikoja ja niistä on jotenkin selvitty.
Otin yhteyttä intendentti Suvi Kettulaan, joka työskentelee Espoon kaupunginmuseossa. Hänen avustuksellaan löysin kiinnostavaa kuvamateriaalia. Vanhat, Espoon alueelta tallennetut esineet kertoivat omaa arkista ajankulkuaan.

Valitsin muutaman esineen lähempään tarkasteluun. Koska arki ja tavallinen elämä innostavat minua, valikoitui esineiksi kodin perustekstiilejä. Kaikissa esineissä näkyi, että ennenkin on eletty. Pöytäliinan päälle on kaatunut jotakin, ehkä kuppi kahvia. Patja on littanaksi nukuttu. Räsymattoon on tallentunut sukupolvien ketjut räsyjen muodossa. Pannumyssy on unohtunut hellan reunalle ja kärähtänyt. Siinä lähtökohdat.

Värjäsin langat. Materiaalina on suomalainen lampaanvilla. Aloin virkkaamaan, niinkuin usein ennenkin, kun tarvitsen oman tilan ja rauhan käsitellä tapahtuneita. Syntyi 21 paria villalapasia, jotka numeroin niinkuin museoesineet tai grafiikanlehdet.