Sarja ”Oodit hyräilylle” saivat alkunsa tekstiilihistorian kirjasta. Tekstiilifragmentteja on säilynyt vain vähän, sillä tekstiilimateriaali on maatuvaa ja katoavaa. Ajattelin korjata tilannetta ja etsin tekstiilejä, jotka vielä ovat olemassa, mutta uhkaavat kadota. Ja siten kirjoittaa historiaa väärinpäin eli nostaa seinälle ja näkyviin sen, mikä kerran oli jo siirretty ”lähiaikoina katoavien” laatikkoon.
Kankaat ja vanhat vaatteet ovat päätyneet siivousräteiksi. Siivousrättien kanssa samanaikaisesti on hävinnyt hyräily. Minun on sitä ikävä tai oikeammin sitä mielentilaa, jossa voi rauhassa, aikaa ja vaivaa säästämättä keskittyä johonkin mitä on juuri tekemässä. Ihminen, joka siivoaa uppoutuneena omiin ajatuksiinsa ja viihdyttää itseään hyräilyllä, on katoava luonnonvara. Voi jos senkin voisi pelastaa.
Oodit hyräilylle 1-4 on tehty vanhoille siivousräteille vapaan ja digitaalisen konekirjonnan keinoin. Osassa on käytetty lämpösiirtokuvia.
Sarja on ollut esillä Soft Bits- näyttelyssä Tuusulan kulttuurikeskuksessa, kesällä 2005.
Vuonna 2007 Valtion taideteostoimikunta osti yhden Oodi hyräilylle-sarjan teoksista kokoelmiinsa.
