Piilevää tekstiilitaidetta-teos syntyi havainnosta arkisessa puheessa vilisevästä tekstiiliperäistä sanastosta. Vaikka tekstiilin tekeminen muuten alkaa olla melko marginaalista Suomessa, vilkuttelee se elävänä ihmisten huulilla ja käsitteinä mielissä.
Teos on ehdotus kuinka piilevän voi tuoda esille.
On ollut hauska huomata, kuinka tekstiilitaidetta on kaikkialla. Puhutaan ”punaisesta langasta”, ”elämän tilkkutäkistä”, ”tavallisesta sukankuluttajasta”, ”henkirievusta” jne. sen enempää sanontojen alkuperää miettimättä. Käsitteet ovat syntyneet eri aikakausina, mutta ovat puheessa ihan tätäpäivää.
Selvitin joidenkin sanojen alkuperää. Esim ”rihma” (kuten sanonnassa ”ilman rihman kiertämää”) on balttiperäinen, arviolta 1600-luvulta oleva sana. Tätä ajallista taustaa vasten on huvittavaa, että myös uusmedia netteineen ja verkko-alkuisine käsitteineen, on inspiroitunut tekstiilisanastosta.
Teos muodostuu n. 300 kappaleesta pinssejä, klassisesta esineestä jonkin tuotteen tai ajatuksen promotoimisessa.
Pinssit on päällystetty kankailla, joihin on kirjottu ko. sanastoa. Pohjakankaissa on ajallista laajuutta, esim. vanhoja damasteja – laminoituja mikrokuitukankaita. Osassa pinsseistä ei ole tekstiä, mutta pinssi on päällystetty esim. ristipistotyöllä, käsinkudotulla pyyhekankaalla jne.
Pinssit muodostavat seinälle pikselikuvan silmästä, eräänlaisesta friikin silmästä. Silmä/katse on tarkoitettu humoristiseksi kommentiksi friikkiydestä: maailmasta löytää juuri sen, minkä haluaa nähdä. Lisäksi pinssit levittäytyvät museo-/näyttelytilaan. Valitettavasti tästä osiosta ei ole valokuvia.
Teos on ollut esillä Designmuseossa 2009, jolloin se levittäytyi museoon muihin näyttelyihin ja museotiloihin. Teos myös käveli osittain museosta ulos, sillä jaoin avajaisissa pinssejä. Näin teos palasi sinne, mistä oli tullutkin eli arjen sekaan kadulle.
Lisäksi teos on ollut esillä Kaapelitehtaalla sekä museo Harkossa, Raisiossa keväällä 2010.
