Vuonna 2003 mietin työkseni kuinka piristää laitoksessa asuvien vanhusten arkipäivää taiteen keinoin.
Teossarja on tehty espoolaisen Aurorakodin psykogeriatrisen osaston liikuntakyvyttömille asukkaille ja heidän hoitajilleen.
Aurorakodin potilashuoneissa on valkoiset seinät, joilla on valkoiset ilmoitustaulut. Muuta ei saa seiniin kiinnittää. Näissä potilashuoneissa olijat voivat asua laitoksessa muutamasta kuukaudesta vuosiin. Viereisessä kuvassa näkyy, mitä sängyssä makaavan ihmisen näköpiirissä on.
Teossarjan ajatuksena on piristää vuodeasukkaiden arkipäivää tarjoamalla heille kuvia sänkyyn, eräänlaisia visuaalisia pakopaikkoja. Kuvien aiheina ovat maisemat, joissa näkee kauas, muuhun maahan.
Alkuperäinen idea oli tehdä vaihdettavia, kattoon kiinnitettäviä maalauksia. Koetin kuitenkin asettua vuoteessa olijan asemaan ja minusta alkoi tuntua, että maalauksen näkyminen täytyy olla asukkaan kontrolloitavissa. Kuka haluaa tuijottaa samaa kuvaa jatkuvasti? Siksi valitsin maalauspohjaksi rullaverhon, jonka voi tarvittaessa päästää ylös tai vetää näkyviin. Kuvat ovat vaihdettavia ja melko helposti liikuteltavia. Rullaverhot voidaan kiinnittää olemassa oleviin rakenteisiin kuten verhokiskoihin tai käyttämättömiin nostolaitteisiin.
Maalaus toimii myös tilaa rajaavana serminä, jolloin monen hengen huoneissa maalaus luo omaa yksityisyyttä.
Maalaukset on toteutettu maalaamalla kankaanpainannan pigmenttiväreillä. Maalaukset ovat pestäviä ja kestävät tarvittaessa desinfioinnin kuumakäsittelyllä.
