Espoon kaupunki kutsui vuonna 1997 hollantilaisen Germa Huijbersin suunnittelemaan Etelä-Leppävaaran Alberganesplanadin pohjoispäässä sijaitsevan aukion. Huijbers suunnitteli Lippumeri-teoksen jokakuvastaa uuden alueen tieltä kaadettuja puita. Teoks muodostuu 21:stä lipputangosta, joihin nostettiin taiteilijan suunnittelemat lehvästö liput.päätti peittää aukion 21 lipputangolla.  Taiteilijan toiveena oli, että alueen yhteisöt, koulut, kulttuuri- ja asukasyhteisöt sekä yritykset voisivat omilla lipuillaan osallistua Esplanadin vaihtuvan ilmeen luomiseen.

Keväällä 2004 Espoon taidemuseon museopedagoginen osasto pyysi Ruusutorpan koulun luokkaa 6J toteuttamaan ensimmäiset omat liput aukiolle. Minua pyydettiin suunnittelemaan lähtökohdat lipputeokselle sekä ohjaamaan lippujen työstäminen.

Ajatuksenani oli nostaa näkyville nämä 12-13-vuotiaat espoolaisnuoret. Ajatus pohjautuu yhteisötaiteelliseen ideaan luoda tilaa tulla näkyväksi sellaisille yhteisön jäsenille, joiden on vaikea omana itsenään sitä saada.
Leppävaaran kaupunginosassa asuu paljon lapsia ja nuoria. Pohjaten Hujibers German ajatukseen, että lipputangot kuvaavat uuden asuma-alueen tieltä kaadettuja puita, jotka on nostettu takaisin pystyyn, otin päämääräksi tehdä silmut näihin uusiin puihin. Uuden asuma-alueen uusia silmuja ovat alueen lapset ja nuoret. Vanhat puut jouduttiin kaatamaan, jotta uudelle saatiin tilaa. Näin syntyi ajatus maalata omakuva-liput.

Teoksen nimi Liplaputus sisältää viitteen Huijbersin teokseen Lippumeri, sekä kertoo esiin laputtavista nuorista. Lisäksi Liplaputus on eräänlainen epäsana, jonka tarkoitus on muistuttaa nuoruusikään kuuluvasta ristiriitaisuudesta ja päämäärättömyydestä, joka kuuluu kasvamiseen.

Aukiolla hulmuavat omakuvaliput nostavat positiivisella tavalla näkyviin alueen nuorisoa. Nuoret tekijät kertovat lipuissaan omaa tarinaansa. Lipuista näkee selvästi, että nämä nuoret ovat 21 erilaista, ajattelevaa ja tuntevaa nuorta ihmistä. He tulevat eri puolilta maailmaa ja kohtaavat Leppävaarassa. Lipuissaan he kertovat, miltä tuntuu elää Espoossa tänään. Yhtä paljon kuin he kertovat itsestään, he kertovat alueen muista ihmisistä elinympäristöään.

Teos oli esillä marraskuun 2004.