Työ pyrkii hahmottamaan vapaaseen lentoon nousemista.
Teos alkuperäisessä muodossaan oli pingotettu kivimuurien väliin vaakatasoon. Ideana oli, että merituuli osuessaan voi leväyttää työn ”purjeeksi” ikään kuin riippuliitimeksi.
Kävi kuitenkin niin etten ollut osannut arvioida oikein tuulen voimaa ja työ irtosi toisesta reunasta. Ajattelin, että työ oli valinnut itse otollisemman ja ympäristön ehdoilla toimivan muodon ja annoin sen olla niin.
Nyt työ oli kylmää kiviseinää vasten lepäävä valtava siipipari. Tuuli ymmärsi työtä hyvin, välillä se tarttui työhän ja valtavalla voimalla tempasi siivet taivaalle. Kamalan pamauksen ja ison liikkuvan massan vuoksi se oli hyvin dramaattisen tuntuista. Minusta jälkimmäinen työn muoto oli parempi kuin alkuperäinen ajatukseni, sillä niin minäkin koen, että vapauteen pääseminen vaatii usein ensin dramatiikkaa.
Työ oli esillä NaOH-ryhmän yhteisnäyttelyssä Suomenlinnan Hamilton –Polhemissa 2.8.-1.9.2002.
