Työ kertoo vapautumis- tai kasvutarinan. Se kertoo vapauteen uskaltautumisesta, sillä vapaus on paitsi tavoiteltavaa, myös pelottavaa. Työ on oikeastaan elämän pururata, joka alkaa korkealta kivimuurin huipulta, polveilee maisemassa ja päättyy meren rantaan, jossa voi valita joko vapaaseen mereen sukeltamisen tai sukeltamisesta haaveilemisen.
Työn materiaali löytyi Suomenlinnan Hamilton Polhemin, näyttelypaikan, innoittamana.
Silloin kun linnoitus oli vielä sotilaskäytössä, tuotiin saareen polttopuut Espoon Leppävaarasta. Asun tällä hetkellä Leppävaarassa, ja ajattelin että, tuon Suomenlinnaan jälleen puutavaraa. Idea kehittyi ”pururadan” suuntaan ja löysin työn materiaaliksi marsujen kuivikkeeksi tarkoitetun haapahakkeen. Haapahake on määrämittaista eli 4mm x 4mm x 1mm. Ajattelen sen kuvaavan aikakausien henkeä ja historiallisen kehityksen suuntaa.
Värjäsin haapahaketta 450 litraa siten, että minulla oli 20 eri väriä ja sävyä puruja käytössä. Eri sävyjä ja värejä sekoittamalla ”maalasin” pururadan maastoon. Valmis pururata oli noin 100 metriä pitkä.
Työ oli esillä NaOH-ryhmän yhteisnäyttelyssä Suomenlinnan Hamilton –Polhemissa 2.8.-1.9.2002.
